Luonnon monimuotoisuus on elämämme edellytys. Meneillään on maapallon historian kuudes joukkosukupuutto, jossa myös hyönteiskato kiihtyy. Hyönteisten ja ihmisten tulevaisuus kävelevät käsi kädessä, ja hyönteiskadolla voi olla odottamattomia, ilmastonmuutostakin suurempia seurauksia. Esimerkiksi valtaosalle viljelykasveista hyönteisten pölytys on elinehto. Jos kasvit eivät pölyty, ei tule satoa eikä siten ruokaa syötäväksi. Hyönteisillä on myös monia muita tärkeitä tehtäviä, kuten tuholaiskantojen sääteleminen, ravinteiden kierrättäminen, maaperän muodostaminen ja siementen levittäminen. Lajien suojelemiseksi tarvitaan maailmanlaajuisia poliittisia päätöksiä, mutta meistä jokainen voi suojella hyönteisiä myös itse omalla pihalla, parvekkeella tai jopa lähipuistossa. Nappaa Moi Forestin ohjeet tästä ♡

1. Kutsu perhoset ja ötökät kylään 

Pystytä pihallesi tai parvekkeellesi perhosbaari ja hyönteishotelli. Perhosbaarissa tarjoillaan lisäruokaa etsiville perhosille esimerkiksi punaviiniä, olutta tai siirappia, hyönteishotelli taas tarjoaa pörriäisille pesä- ja talvehtimispaikan, joita liian siisteiksi hoidetuilta pihoilta ei tahdo luontaisesti löytyä.

2. Laiskottele

Mitä vähemmän pihaasi hoidat, sen parempi. Leikkaa nurmikko vain muutaman kerran kesässä, niin jätät hyönteisille piilopaikkoja ja luonnonvaraisille kukille mahdollisuuden kasvaa. Kun leikkaat nurmikon, siisti vain osa pihasta ja jätä ajamatta kohdat, joissa on kukkia. Risut ja syksyllä puista pudonneet lehdet voit jättää maahan maatumaan. Jos pihalla on kantoja tai lahonneita puita, anna myös niiden jäädä piilopaikoiksi ja asuinympäristöiksi pihan pikkuisille.

3. Puutarhan kukkaetiketti

Jätä pihaan tilaa luonnonvaraisille kukille, sillä ne ovat suosittuja pölyttäjien keskuudessa. On kuitenkin tärkeää hävittää vieraslajit, sillä niiden leviäminen on uhka hyönteisille. Ennen puutarhaostoksille lähtöä tee taustatutkimusta paljon mettä tuottavista kasveista ja suosi niitä istutuksissa. Osa kaupassa myytävistä puutarhakukista voi olla hurmaavan näyttäviä, mutta niin jalostettuja, että ne eivät enää tuota mettä tai siitepölyä. Älä myöskään tilaa netistä tai tuo matkamuistona kotiin ulkomaisia lajeja, sillä niiden leviäminen ympäristöön voi sekoittaa kotimaisen luonnon ekosysteemin. Taimien mukana voi myös levitä tauteja ja muita haitallisia seuralaisia.

4. Luonnollista, kiitos 

Kasvi- ja hyönteismyrkyt eivät kuulu pihaan, sillä ne vievät mukanaan myös muun elämän. Hyönteiskadon ehkäisemiseen voit vaikuttaa suoraan myös suosimalla omassa ruokailussasi luomutuotantoa, jossa ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita.

5. Valot pois

Yöaikaan paistava keinotekoinen valo on tutkitusti yksi syy hyönteiskatoon. Sammuttamalla ulkovalot yöaikaan voit vähentää omalta osaltasi valosaasteen määrää.

6. Kukka-aktivismi 

Lähde taistelemaan hyönteiskatoa vastaan kukkien avulla. Voit harjoittaa sissiniittyjen kylvämistä: positiivisessa kapinahengessä esimerkiksi puiston nurmikolle tai julkisten tilojen pihoille heitetään siemeniä, joista kasvaa luonnonkukkia. Monessa kaupungissa on myös mahdollisuus ryhtyä puistokummiksi ja siten vapaaehtoistyönä esimerkiksi hoitaa puiston kukkia.

Kysymys, jota ei enää kehtaa kysyä - Mikä merkitys pölyttäjillä on?

Ihmiskunnan ravinnon tuotannosta noin kolmannes on riippuvaista pölyttäjistä. Ilman pölytystä ei esimerkiksi kehittyisi marjoja, hedelmiä tai valtaosaa muista viljelykasveista. Kaikista maailman kasvilajeista arviolta 75–85 prosenttia on hyönteisten pölyttämiä. 

Kaikkien kasvien kukat tuottavat siitepölyä. Pölytys toteutuu, kun esimerkiksi kimalainen ravintoa etsiessään lentää kukasta kukkaan ja kuljettaa samalla turkissaan siitepölyä kasvilta toiselle. Kun yhdestä kukasta siirtyy siitepölyä toiseen, tapahtuu hedelmöitys, ja siemen ja hedelmä alkavat kehittyä. Pölytys voi tapahtua myös tuulen tai veden välityksellä. Osa kasveista taas on itsepölytteisiä.

On arvioitu, että jopa yli neljääkymmentä prosenttia hyönteislajeista uhkaa sukupuutto lähivuosikymmenien aikana. Pahimpien ennusteiden mukaan hyönteiset voisivat hävitä sadan vuoden sisällä lähes kokonaan, ellei merkittäviin toimiin ryhdytä.

Lähde:

Juho Paukkunen, museomestari, hyönteisasiantuntija, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläintieteen yksikkö, Helsingin yliopisto